Tehdäänkö Raaseporissa kieliohjelmaa, vai kielipoliittista ohjelmaa?

Yhdenkään lapsen etua ei tule alistaa alueelliselle kielipolitiikalle. Lasten etu, kuntalaisten oikeudet ja kaupungin strategiassa painotettu sisäänmuutto tulee huomioida kaupungin kieliohjelmassa. Kysymys kuuluukin: ”Mitä kieliohjelman muutoksella saavutetaan?” Nyt suunnitteilla olevan kieliohjelman pohja ei tarjoa ainoatakaan positiivista asiaa A-kielen* valinnaisuuteen nähden – mutta epäkohtia sitäkin enemmän.

Kaupungin strategia korostaa kaksikielisyyttä, mutta tällä verukkeella ei pidä viedä suomenkielisiltä lapsilta oikeutta valita englantia A1-kielenä. Kieliohjelmaan kaavaillut muutokset koskevat lähinnä suomenkielisiä kouluja: Näissä aloitettaisiin jatkossa ruotsi 1. luokalla kaikille pakollisena A1-kielenä. Tosiasia kuitenkin on, että yksikielisestä lapsesta ei tulisi kaksikielistä, vaikka valinnanvapaus vietäisiinkin.

Jos oikeasti tukisimme kaksikielisyyttä, tulisi lähtökohtaisesti kaksikielisille lapsille tarjota mahdollisuus opiskella myös toista kotimaista kieltä äidinkielenomaisesti – mitä ei Raaseporissa tällä hetkellä juurikaan tapahdu. Jos kunnioitamme alueen kaksikielisyyttä myös eri kieliryhmien osalta, tulisi meidän tukea yhtä lailla niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin lasten tarpeita näiden omista lähtökohdista lähtien.  Suomenkielisten osalta tämä tarkoittaa sitä, että heille tulee ehdottomasti jättää oikeus myös A1-englantiin.

Kaikille suomenkielisille aloitettavan A1-ruotsin sijasta kaupungin tulisi mieluummin lisätä päiväkotien ja esikoulujen kielikylpyjä ja -suihkuja sekä tarjota mahdollisuus kielen jatkamiseen 1. luokalta esim. A2-kielenä. Näin saavuttaisimme kielelliset hyödyt positiivisessa hengessä, mutta välttäisimme epäkohdat. Molempien kieliryhmien oppimista voitaisiin edesauttaa myös esim. ohjaamalla eri kieliryhmät päiväkoti- ja koulumaailmassa aktiiviseen vuorovaikutukseen keskenään. 

Jos kielipoliittisilla intresseillä on vanhempia suurempi oikeus ohjata lasten tulevaisuutta määrittelemällä heidän tarpeensa vain kaupungin oman pienen mittapuun mukaan, olisi aika herätä. Elämää on Raaseporin ulkopuolellakin ja ykköskieli maailmalla on englanti. Nyt suuntana on paluu viime vuosituhannelle, jolloin sisäänmuuttajien kieliohjelmat olivat ongelma Karjaalla, koska täällä tarjolla oli vain A1-ruotsi. Tällainen kieliohjelma ei ole nykyajan vaatimusten mukainen ja muuallakin aloitetun kieliohjelman tulee voida jatkua täällä, eikä olla muuton este.

Pakollinen A1-ruotsi voidaan toki virheellisesti nähdä myös tasa-arvokysymyksenä, koska ruotsinkielisissä kouluissa on pakollinen A1-suomi. Kieliryhmien tilanne ei tosiasiassa ole vertailukelpoinen, koska maan enemmistö puhuu kuitenkin äidinkielenään suomea. Muodollinen tasa-arvoisuus toteutuisi myös tarjoamalla esim. A-kielen valinnaisuus kaikille. ”Pakko-suomi” saattaa toki olla helpompi perustella, jos tilanne on vastaava myös suomenkielisille. Tällöin toimitaan kuitenkin suomenkielisten lasten oikeuksien kustannuksella ja asetetaan heidän tulevaisuutensa alisteiseksi toisen kieliryhmän tarpeille.

Muistettakoon, että koulun ja opetuksen tarkoitus ei ole tukea alueen valtapuolueen tai jonkin pienemmän ryhmän kielipolitiikkaa, vaan valmistaa oppilaita tulevaisuuden haasteisiin niin Suomessa kuin maailmalla laajemminkin.

Raaseporin Kokoomus

Miikka Soivio, pj