Aloite Raaseporin kaupunginvaltuustolle

”PAREMPIA TERVEYSPALVELUJA RAASEPORILAISILLE – TOIMINTATAPOJA MUUTTAMALLA”

 

Raaseporin kaupunki on paininut perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ongelmien kanssa jo vuosia, saamatta tilannetta toimivaksi: peruspalvelujen saanti on heikentynyt vuosi vuodelta, kustannukset kasvavat jatkuvasti ja terveyshyöty jää usein sivurooliin. Samalla törmäämme vuodesta toiseen perusturvan (perusturvatoimialan) miljoonaluokan budjetinylityksiin.

Raaseporin Kokoomuksen valtuustoryhmä ehdottaakin, että Raaseporin kaupunki ryhtyy panostamaan perusterveydenhuoltoonsa, ottaen käyttöön terveyshyöty- ja asiakasvastaavamallit. Näiden keskeinen ajatus on perusterveydenhuollon toimivuus: olennaista on asiakaskeskeisyys, terveyshyöty sekä toimiva hoitoketju niin erikoissairaanhoidon kuin sosiaalipuolenkin kanssa.

Terveyshyöty- ja asiakasvastaavamallit kulkevat käsi kädessä Toimiva terveyskeskus-toimenpideohjelman kanssa, jonka Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt tukemaan ja ohjaamaan perusterveydenhuollon kehittämistä kunnissa. Kyseisen ohjelman tarkoitus on saada terveyskeskukset panostamaan terveyshyödyn tuottamiseen, nostamaan asiakkaan keskiöön sekä varmistamaan henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja työhyvinvointi.

Karjaa, 22.9.2014

Miikka Soivio                                                          Roger Hafström

kaupunginvaltuutettu                                           kaupunginvaltuutettu

Motion till stadsfullmäktige i Raseborg

”BÄTTRE HÄLSOVÅRDSTJÄNSTER FÖR RASEBORGARE – GENOM ATT ÄNDRA RUTINERNA”

Staden Raseborg har under många år kämpat med svårigheter inom grundhälso- och specialsjukvården, utan att få situationen att fungera: tillgången på bastjänster har minskat från år till år, kostnaderna stiger oavbrutet och hälsofördelarna får ofta en biroll. Samtidigt stöter vi år efter år på budgetöverskridningar i miljonklassen inom grundtryggheten (grundtrygghetsverksamheten).

Samlingspartiets fullmäktigegrupp föreslår därför, att Raseborgs stad inleder en satsning på sin grundhälsovård genom att ta i bruk modeller för hälsonytta och kundansvar. Modellernas grundidé är gundhälsovårdens funktionsduglighet: det väsentliga är kundfokusering, hälsonytta samt en fungerande vårdkedja i samarbete med både specialsjukvården och socialvården.

Modellerna för hälsonytta och kundansvar går hand i hand med programmet ”Fungerande hälsovårdscentraler” som Social- och hälsovårdsministeriet har startat för att stöda och styra utvecklingen av grundhälsovården i kommunerna. Avsikten med ifrågavarande program är att få hälsocentralerna att satsa på produktion av hälsonytta, lyfta fram kunden i fokus samt säkerställa tillgången på personal samt dess bestående och trivsel.

Karis den 22.9.2014

Miikka Soivio                                      Roger Hafström

stadsfullmäktig                                   stadsfullmäktig

PAREMPAA TERVEYSPALVELUA RAASEPORILAISILLE

TOIMINTATAPOJA MUUTTAMALLA

Kaikkialla maailmassa ja niin myös Suomessa tutkitaan ja kehitetään terveydenhuollossa malleja, miten parhaiten vastata asiakkaiden tarpeisiin. Eri kunnat Suomessa ovat kokeilleet ja kehittäneet niiden väestötarpeisiin parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Haaste on useimmiten kaksisuuntainen: kuntalaisten tarve ja käytettävissä olevat resurssit.

Terveydenhuollon peruskivi on hyvin toimiva perusterveydenhuolto, jota täydentää erikoissairaanhoito ja muut tukipalvelut. Kun perusterveydenhuolto rapautuu niin palvelut siirtyvät erikoissairaanhoitoon ja kustannukset moninkertaistuvat, aiheuttaen myös asiakkaalle tarpeetontakin asiointia lukuisissa palvelupisteissä.

Edellä kuvattu toiminta ei ole raaseporilaisillekaan vierasta: tilastojen mukaan raaseporilaiset käyttävät selvästi maan keskiarvoa enemmän erikoissairaanhoidon palveluita. Tämä on seurausta siitä, kun perusterveydenhuolto ei toimi - joko lääkäripulasta tai muusta johtuen. Tästä kärsivät kuntalaiset, joiden ei pitäisi joutua juoksemaan palveluiden perässä, vaan olla niiden keskiössä.

Toimintatapamuutoksessa voidaan hyödyntää Toimiva Terveyskeskus – toimenpideohjelman yhtä keskeistä toimenpidettä, pitkäaikaissairauksien hoidon ja ehkäisyn kehittämisen amerikkalaisen Chronic Care Modelin (Wagner ym.1998a) suomalaista vastinetta, Pitkäaikaissairauksien terveyshyötymallia. Tähän sisältyy suomalaiseen palvelujärjestelmään sopivan asiakasvastaava-toiminnan käyttöönotto.

Toimiva terveyskeskus-toimenpideohjelma on käynnistynyt Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta tukemaan ja ohjaamaan perusterveydenhuollon kehittämistä kunnissa. Toimiva terveyskeskus-ohjelmassa tehdään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Ohjelman kolme keskeistä prioriteettia ovat:

1.               Terveyskeskukset panostamaan terveyshyödyn tuottamiseen

2.               Asiakas keskiöön

3.               Henkilöstön saatavuuden, pysyvyyden ja työhyvinvoinnin varmistaminen

Toimiva terveyskeskus -toimenpideohjelmassa esitettävä Suomen palvelujärjestelmään luotava asiakasvastaava-malli on terveyskeskuksen vastaanottotoiminnan malli, jota voidaan soveltaa eri asiakasryhmille ja eri toimintaympäristöissä. Toiminta ei kohdistu pelkästään terveydenhuollon toimialaan, vaan kyseessä on asiakas- ja yhteisökeskeinen toimintamalli, joka huomio ihmisten tarpeet laajasti (esim. sosiaalipalvelujen osalta).

Käytännössä sekä lääkäri että vähintään sairaanhoitajan tutkinnon suorittanut henkilö voivat sopimuksen mukaan vastata asiakkaan hoidosta ja koordinoida sitä asiakasvastaavina. Asiakasvastaava-toiminta tarjoaa yhden mahdollisuuden työnjaon kehittämiseksi sekä monisairaiden ja/tai paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden hoidon varmistamiseksi – lisäten samalla potilaiden luottamusta ja asiakastyytyväisyyttä.

Perusperiaatteita asiakasvastaava-toiminnassa ovat asiakas- ja yhteisölähtöisyys, hoidon jatkuvuus ja toiminnan vaikuttavuus - terveyshyöty. Asiakasvastaava-toiminnan tarkoituksena on tuottaa hyvää laatua ja kustannusvaikuttavia tuloksia.

Asiakasvastaava-toimintaa kokeillaan eri muodoissaan eri puolella Suomea ja tähänastiset tulokset ovat myönteisiä. Malli on sovellettavissa riippumatta siitä, mitkä ovat tulevaisuuden SoTe-ratkaisut.

Asiasta lisää:

Julkaisu Sosiaali- ja Terveysministeriö, Toimiva terveyskeskus Pitkäaikaissairauksien terveyshyötymalli

Asiakasvastaava-toiminta pitkäaikaissairauksien terveyshyötymallissa, Seija Muurinen, Taina Mäntyranta

Rehellisyyttä Raaseporin kieliohjelmaan

Raaseporin suomenkielisiin kouluihin ajetaan RKP:n johdolla (Filip Björklöf & Tina Nykänen, EU 26.6.) kieliohjelmaa, jossa kaikilla olisi ensimmäisellä luokalla pakollinen A1-ruotsi. Kun he lisäksi esittävät, että A1-englannin heikkoutena on, että sen lukijoista vain 40% valitsee A2-ruotsin, lienee kieliohjelman taustat vihdoin avoimesti esillä: Kieliohjelma onkin puhdas ruotsinkielen ohjelma.

Ohjelmaa yritetään tukea tilastoilla: Koska A1-ruotsin lukijoista 90% ottaa A2-englannin, mutta A1-englannin lukijoista vain 40% valitsee A2-ruotsin, osoittaa tämä Björklöfin mukaan, että aikainen ruotsin opiskelu olisi erityisen hyväksi kielitaidon kasvattamiselle. Johtopäätös on kuitenkin virheellinen. Totuudenmukaisempi johtopäätös on, että 60% valintamahdollisuuden omanneista ei halunnut valita A2-ruotsia. Tämä fakta ei pakollisella A1-ruotsilla parane, eikä sillä paranneta ruotsinkielen asemaa. Varsinkin kun ainut - ja täysin käsittämätön - argumentti näyttää olevan muotoa: koska A2-ruotsin valitsee vain 40%, tulee ruotsista tehdä kaikille pakollinen A1-kieli!

A1-ruotsin lukijoille puolestaan A2-englannin ottaminen on käytännössä pakko, jos aikoo nykymaailmassa pärjätä. Osa heistä saattaisi toki valita jo A1-englannin, jos se olisi mahdollista (Tammisaaressa se ei ole). Pakkoruotsimallin esitetään myös olevan hyvä tuki toisen kotikielen kehitykselle niille kaksikielisille perheille, joissa käytetään pääasiassa vain yhtä kieltä kotona. Suomenkielisellä puolella näitä lapsia vain on hyvin vähän ja asia olisi järkevämpää hoitaa valinnaisuuden kautta.

Vaihtoehtomallia Björklöf moittii siitä, ettei se ”loisi täydellistä valinnanvapautta”, vaikka hänen ajamassaan mallissa valinnanvapautta ei ole lainkaan! Olennaista kuitenkin on, että vaikka kielivaihtoehdot sijoittuisivat eri kouluihin, on aina mahdollista valita koulu, jossa haluttu kieli on tarjolla. Kun Björklöf esittää, että kaksikielisessä ympäristössä on tärkeää ymmärtää toisiaan, tulisi myös ymmärtää laajemmin erilaisia tarpeita eikä keskittyä vain ruotsinkielen asemaan.

Björklöf sortuu valitettavasti myös älylliseen epärehellisyyteen lähtiessään leimaamaan vastapuolta poliittisten pisteiden metsästäjäksi. Minusta politiikassa ei ole kysymys irtopisteistä, vaan vastuullisten päätösten tekemisestä. Nämä päätökset koskevat monia lapsia ja niillä on laajat taloudellisetkin seuraukset sisään- ja ulosmuuttoa ajatellen. Raaseporin kieliohjelmaa ei tule viedä eteenpäin olemattomin perustein tai fanaattisin asentein.

 Miikka Soivio

Raaseporin Kokoomus, pj

Ansvarsfullhet i Raseborgs språkpolitik

Med SFP (Filip Björklöf & Tina Nykänen, VN 25.6) i spetsen strävar man att i Raseborgs finskspråkiga skolor inför ett språkprogram där alla från första klass skulle läsa obligatorisk A1-svenska.  Då de dessutom framkastar att A1-engelskans svaghet är att blott 40% av de som läser språket väljer A2-svenska, så står språkprogrammets syften i öppen dager: Språkprogrammmet är ett rent svenskt program.

Programmet försöker man stötta med statistik: Emedan 90% av de som läser A1-svenska tar A2-engelska, men av att de som läser A1-engelska väljer blott 40%  A2-svenska visar enligt Björklöv att tidiga studier i svenska vore synnerligen viktiga för att befrämja inlärningen av språk. Slutsatsen är tyvärr fel. En sanningsenligare slutsats är att av de som hade valmöjlighet önskade 60% att inte välja A2-svenska. Detta faktum förbättras inte med en obligatorisk svenska lika litet som det kan förbättra det svenska språkets ställning. I synnerhet då det enda - och helt obegripliga - argumentet synes vara av typen: då A2-svenska väljs av 40% borde svenskan göras till ett för alla obligatoriskt A1-språk.

De som i sin tur läser A1-svenska är i praktiken tvugna att ta A2-engelska för att klara sig nuförtiden. En del av dem skulle förvisso redan välja A1-engelska om det vore möjligt (vilket det inte är i Ekenäs). Modellen med tvångssvenska presenteras också som ett gott stöd för utvecklingen av ett andra hemspråk i tvåspråkiga familjer där det ena språket huvudskligen används i hemmet. På den finskspråkiga sidan finns det endast ett fåtal sådana barn och frågan löses troligtvis bäst genom valfrihet.

 Den alternativa modellen kritiseras av Björklöv därför att den inte skulle "ge fullständig valfrihet”, fastän valfrihet saknas totalt i den modell som han föreslår! Det väsentlig är dock att fastän språkalternativen finns i olika skolor, så är det alltid möjlig att välja en sådan skola där det önskade språket finns att tillgå. Då Björklöv framhåller att det i en tvåspråkig miljö är viktigt att förstä varandra, borde man också förstå olika behov i en vidare bemärkelse och inte enbart koncentrera sig på det svenska språkets ställning.

 Tyvärr förfaller Björklöf också till en intellektuel oärlighet när han börjar stämpla motparten för fiske av politiska poäng. Enligt min uppfattning är det i politiken inte fråga om lösa poäng utan fråga om att göra ansvarsfulla beslut. Dessa belut berör många barn och de har stora ekonomiska verkningar om man beaktar in- och utflyttningen. Raseborgs språkprogram skall inte föras vidare baserat på obefintliga grunder och fanatiska åsikter.

Miikka Soivio

Samlingspartiet i Raseborg, ordförande
Medlem av Samlingspartiets förbundsfullmäktige

Raaseporin kieliohjelma - RKP:llä sekä perustelut että roolit sekaisin?

 

Lieneekö RKP:n motto Raaseporissa?

RKP syyttää sivistyslautakunnan puheenjohtaja Filip Björklöfin johdolla Kokoomusta kielipolitiikasta (EU 12.6.) – ja ampuu pahasti ohi. Raaseporin Kokoomus on omalla esityksellään tukemassa alueen kaksikielisyyttä ja mahdollisuuksia aloittaa toinen kotimainen 1. luokalla (EU 8.6.). Kokoomus katsoo kuitenkin asiaa laajemmin kuin kielipuolueena tunnettu RKP ja puolustaa ihmisen oikeutta valita itse.

Demokratiassa valinnanvapaus on lähtökohta, jonka poistaminen on perusteltava. Nyt RKP menee virkamiesten selän taakse sekoittaen näiden ja päättäjien roolit. Tämä tuntuu ajoittain olevan Raaseporin ongelma: RKP:n läheinen yhteistyö virkamiesten kanssa näyttää joskus hämärtävän rooleja, kuten Björklöfille on nyt käynyt. Tosiasia kuitenkin on, että virkamies valmistelee ja poliittiset päättäjät päättävät. Björklöf oli itse päättämässä kieliohjelman eteenpäinviemisestä (SIVL 6.5.2014 §36) ja RKP oli ainut puolue, joka selkeästi kannatti esitettyä kieliohjelmapohjaa. Mielenkiintoista on, että RKP:n tehdessä kieltä koskevia poliittisia päätöksiä, se ei ole kielipolitiikkaa. Mutta jos joku muu puolue esittää perustellun vaihtoehdon, kyse on kielipolitiikasta.

Björklöf ei anna yhtään asiallista perustelua suunnitellulle kieliohjelmalle, eikä punnitse rationaalisesti eri vaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja. ”Perusteluna” esitetään, että aikaisin aloitetut kielet helpottavat kielten oppimista. Tällainen perustelu koskee minkä tahansa kielen opiskelua, eikä siitä seuraa millään logiikalla, että pitäisi ottaa jokin tietty pakollinen A1-kieli. Tukea etsitään myös ohjausryhmästä, jonka mukaan ”on tarve yhdenmukaistaa kieliohjelmaa”. Mutta mihin tämä väite perustuu? Ei ainakaan lasten etuun, vanhempien oikeuksiin tai opetuksellisiin tekijöihin. Väite olisi itsessään vaatinut vahvat perustelut ohjausryhmältä. Nyt jää sellainen vaikutelma, että kyseessä on tosiaankin ohjausryhmä.

RKP puolustaa yksipuolistavaa kieliohjelmaa, joka markkinoi itseään kaksikielisyyden nimissä. Missä määrin ohjelma oikeasti tukisi kaksikielisyyttä, ei ole varmaa. Toisen kotimaisen äidinkielenomaista opiskelua ei kaksikielisille ainakaan esitetä. Siinä ei myöskään huomioida lainkaan ongelmia, jotka Kokoomuksen esitys välttää: sisäänmuutto ja esitetyn kieliohjelman negatiiviset vaikutukset siihen, muuttotappion negatiiviset vaikutukset taloudelle, kieliohjelman ongelmat poismuuttajille, niiden lasten edut ja oikeudet, joilla on oppimisvaikeuksia jo yhden vieraan kielen kanssa (A2 ei ole todellinen vaihtoehto), lasten ja vanhempien oikeus valintaan, pätevien opettajien saatavuus, tasa-arvoiset lähtökohdat jatko-opintoja ajatellen, jne.

Suunniteltu kieliohjelma ohittaa myös kaupungin strategian keskeiset tavoitteet: Talouden tasapainotus edellyttää väestönkasvua ja väestönkasvu edellyttää sisäänmuuttoa. Kumpaakaan ei Suomen mittakaavassa täysin poikkeava kieliohjelma edesauta missään nimessä. A1-kielen siirtäminen kaikilla oppilailla ensimmäiselle luokalle voi myös tulla kalliiksi (päteviä opettajia ei ole kylliksi, materiaalit puuttuvat, koulutusta tarvitaan paljon, keskipitkiä kieliä joudutaan yhä tarjoamaan, jne.). Kustannustehokkainta 1.-2. luokkien toiminnallinen ja leikinomainen kielen oppiminen olisi hoitaa osallistumalla Kielitivolin kaltaisiin ohjelmiin tai kerhotunteina: valtio maksaisi ¾ tunneista ja kaupungin maksettavaksi jäisi ¼. Kerhot olisivat opetustapaa ajatellen luonteva vaihtoehto ja valinnaisuuteen riittäisi resursseja.

Lisäksi nyt suunnitteilla oleva vaihtoehdoton malli on vastoin Opetushallituksen linjauksia, jotka pikemminkin tukevat koulujen mahdollisuuksia tarjota erilaisia kielivalintoja ja kannustavat erilaisiin kieliyhdistelmiin. Toisin kuin Björklöf yrittää kirjoituksessaan esittää, kaikissa kouluissa ei ole pakko – eikä tarvekaan – tarjota samoja valintoja. Valinnaisuus nähdään ongelmana, vaikka se on toiminut jo vuosikausia. Se toimi Karjaalla ja Pohjassa ja uskoisi sen onnistuvan Raaseporissakin.

Björklöf myös ihmettelee, mitä vuorovaikutukseen ohjaaminen käytännössä tarkoittaisi. Se tarkoittaisi, että ei rakenneta aitoja suomen- ja ruotsinkielisten päiväkotien ja koulujen pihojen väliin, eikä rakennuksia erilleen ylipäänsä. Kannustetaan lapsia yhteisiin leikkeihin, peleihin ja muuhun toimintaan (ei niin, ettei jumppasalissakaan voida olla samaan aikaan). Molempia kotimaisia käytetään piha-alueilla, kielikylpyjä ja kielisuihkuja lisätään, jne. Ei se yhteiselo sen ihmeellisempää ole.

Viimeisenä voisi todeta, että sivistystoimi on tehnyt jo vuosia hyvää tulosta, viimeksi 1,8 milj. € netto, ja jos kielivalintojen säilyttäminen oikeasti vaatii hieman ylimääräistä, ehkä olisi aika panostaa edes osa näistä säästöistä takaisin tälle sektorille.

Raaseporin Kokoomus

Miikka Soivio, pj

Raseborgs språkprogram - har SFP tappat både motiveringarna och rollerna?

 

SFP anklagar med bildningsnämndens ordförande Filip Björklöv i spetsen Samlingspartiet för språkpolitik (VN 11.6) - och skjuter över målet. Samlingspartiet i Raseborg vill med sitt förslag stöda tvåspråkigheten i området och skapa möjligheter för att börja med det andra inhemska från klass 1. (VN 7.6). Samlingspartiet ser dock frågan i en vidare bemärkelse än språkpartiet SFP och försvarar därför

människornas rätt att välja själv.

I en demokrati utgör valfriheten en utgångspunkt vars avskaffande måste motiveras. Nu går sig SFP bakom ryggen på tjänstmännen och blandar bort deras och beslutsfattarnas roller. Detta förfaller tidvis att vara Raseborgs problem: SFP's nära samarbete med tjänstemännen fördunklar ibland rollerna, vilket tycks nu ha skett för Björklöv.  Faktum är dock att tjänstemannen bereder och de politiska beslutsfattarna bestämmer. Björklöv deltog själv i beslutet om att föra det språkpolitiska programmet vidare (BLDN 6.5.2014 §36) och SFP var det enda partiet som klart understödde grunderna för språkprogrammet. Det är intressant att då SFP gör politiska beslut angående språk så är det inte språkpolitik. Men om något annat parti ställer ett motiverat förslag så är det fråga om språkpolitik.  

 Björklöv presenterar inte en enda saklig motivering för det planerade språkprogrammet och avväger inte rationellt för- och nackdelar hos de olika förslagen. Som "motivering" anförs att tidigt påbörjade språk underlättar inlärningen av språk. En sådan motivering gäller för inlärning av vilket språk som helst och är ingen logisk förklaring till att välja ett visst obligaroriskt A1-språk. Stöd söks också från styrgruppen enligt vilken "det finns ett behov av att förenhetliga språkprogrammet". Vad baserar sig detta påstående på? Inte i alla fall till gagn för barnen, på föräldrarnas rättigheter eller på undervisning. Påståendet skulle ha krävt starka motiveringar från styrgruppen. Nu kvarstår den uppfattningen, att det är fråga om en styrgrupp.

 SFP försvarar ett ensidigt språkprogram som marknadsför sig själv i tvåspråkighetens namn. I vilken grad programmet skulle stöda tvåspråkigheten är osäkert. Modersmålsinriktade studier i det andra inhemska föreslås åtminstone inte för tvåspråkiga. Inte heller beaktas överhuvudtaget de problem som man med Samlingspartiets förslag undgår; de negativa följderna för inflyttning, de negativa följderna inflyttningsunderskottet har för ekonomin, språkproblemen för de bortflyttande, förmånerna och rättigheterna för de barn som redan har svårigheter med ett främmande språk (A2 är inte ett verkligt alternativ), barnens och föräldrarnas rätt till valfrihet, tillgången på behöriga lärare, ojämlikhet när det gäller vidareutnildning, o.s.v.

 Det planerade språkprogrammet åsidosätter också stadens strategiska mål: Ekonomis stabilisering förutsätter befolkningsökning och befolkningsökning förutsätter inflyttning. De bägge frågorna befrämjas på inget sätt av ett för Finlands förhållande avvikande språkprogram. Att tvinga för samtliga elever i första klass ett A1-språk kan också bli dyrt (kompetenta lärare finns inte tillräckligt, material saknas, mycket utbildning krävs, medellånga språk måste ännu erbjudas o.s.v.). 1. - 2. klassernas praktiska och lekfyllda inlärning av språket kunde skötas inom ramen för program liknande "Språktivolit" eller klubbar: staten betalar för ¾ av timmarna och staden står för ¼. Klubbarna skulle vara ett alternativ ur undervisningsperspektiv och lämna resurser också för valfriheten.

 Dessutom står den planerade modellen, som saknar alternativ, i strid med Utbildningsstyrelsens riktlinjer som däremot stöder skolornas möjligheter att erbjuda olika språkvalsalternativ och uppmuntrar till olika språkkombinationer. I motsats till vad Björklöv försöker framhålla så är alla skolor inte tvugna - eller behöver - erbjuda samma urval. Valfriheten ses som ett problem fast de har funnits redan i flera år. Det fungerade i Karis och fungerade i Pojo så man skulle tro att de fungerar också i Raseborg.

 Björklöv undrar också vad ”ett aktivare samspel” betyder konkret. Det betyder att man inte skulle bygga staket mellan de finsk- och de svenskspråkiga daghemmen och skolorna och inte heller bygga nya separata byggnader överhuvudtaget. Man borde uppmana barnen till gemensamma lekar, spel och andra verksamheter (inte så att man inte ens i gymnastiksalen kunde vara samtidigt). De båda inhemska språken borde användas på gårdarna, språkbad och språkduschar ökas o.s.v. Inte är samlevnad desto konstigare.

Till slut kan konstateras att bildningsväsendet redan under flera års tid har gjort ett gott resultat, senast 1,8 mijoner euro netto, och ifall språkvalfriheten verkligen kräver litet extra vore det kanske högt tid att ens återinvestera en del av sektorns inbesparingar.   

 

Samlingspartiet i Raseborg

Miikka Soivio, ordförande

Tehdäänkö Raaseporissa kieliohjelmaa, vai kielipoliittista ohjelmaa?

Yhdenkään lapsen etua ei tule alistaa alueelliselle kielipolitiikalle. Lasten etu, kuntalaisten oikeudet ja kaupungin strategiassa painotettu sisäänmuutto tulee huomioida kaupungin kieliohjelmassa. Kysymys kuuluukin: ”Mitä kieliohjelman muutoksella saavutetaan?” Nyt suunnitteilla olevan kieliohjelman pohja ei tarjoa ainoatakaan positiivista asiaa A-kielen* valinnaisuuteen nähden – mutta epäkohtia sitäkin enemmän.

Kaupungin strategia korostaa kaksikielisyyttä, mutta tällä verukkeella ei pidä viedä suomenkielisiltä lapsilta oikeutta valita englantia A1-kielenä. Kieliohjelmaan kaavaillut muutokset koskevat lähinnä suomenkielisiä kouluja: Näissä aloitettaisiin jatkossa ruotsi 1. luokalla kaikille pakollisena A1-kielenä. Tosiasia kuitenkin on, että yksikielisestä lapsesta ei tulisi kaksikielistä, vaikka valinnanvapaus vietäisiinkin.

Jos oikeasti tukisimme kaksikielisyyttä, tulisi lähtökohtaisesti kaksikielisille lapsille tarjota mahdollisuus opiskella myös toista kotimaista kieltä äidinkielenomaisesti – mitä ei Raaseporissa tällä hetkellä juurikaan tapahdu. Jos kunnioitamme alueen kaksikielisyyttä myös eri kieliryhmien osalta, tulisi meidän tukea yhtä lailla niin suomen- kuin ruotsinkielistenkin lasten tarpeita näiden omista lähtökohdista lähtien.  Suomenkielisten osalta tämä tarkoittaa sitä, että heille tulee ehdottomasti jättää oikeus myös A1-englantiin.

Kaikille suomenkielisille aloitettavan A1-ruotsin sijasta kaupungin tulisi mieluummin lisätä päiväkotien ja esikoulujen kielikylpyjä ja -suihkuja sekä tarjota mahdollisuus kielen jatkamiseen 1. luokalta esim. A2-kielenä. Näin saavuttaisimme kielelliset hyödyt positiivisessa hengessä, mutta välttäisimme epäkohdat. Molempien kieliryhmien oppimista voitaisiin edesauttaa myös esim. ohjaamalla eri kieliryhmät päiväkoti- ja koulumaailmassa aktiiviseen vuorovaikutukseen keskenään. 

Jos kielipoliittisilla intresseillä on vanhempia suurempi oikeus ohjata lasten tulevaisuutta määrittelemällä heidän tarpeensa vain kaupungin oman pienen mittapuun mukaan, olisi aika herätä. Elämää on Raaseporin ulkopuolellakin ja ykköskieli maailmalla on englanti. Nyt suuntana on paluu viime vuosituhannelle, jolloin sisäänmuuttajien kieliohjelmat olivat ongelma Karjaalla, koska täällä tarjolla oli vain A1-ruotsi. Tällainen kieliohjelma ei ole nykyajan vaatimusten mukainen ja muuallakin aloitetun kieliohjelman tulee voida jatkua täällä, eikä olla muuton este.

Pakollinen A1-ruotsi voidaan toki virheellisesti nähdä myös tasa-arvokysymyksenä, koska ruotsinkielisissä kouluissa on pakollinen A1-suomi. Kieliryhmien tilanne ei tosiasiassa ole vertailukelpoinen, koska maan enemmistö puhuu kuitenkin äidinkielenään suomea. Muodollinen tasa-arvoisuus toteutuisi myös tarjoamalla esim. A-kielen valinnaisuus kaikille. ”Pakko-suomi” saattaa toki olla helpompi perustella, jos tilanne on vastaava myös suomenkielisille. Tällöin toimitaan kuitenkin suomenkielisten lasten oikeuksien kustannuksella ja asetetaan heidän tulevaisuutensa alisteiseksi toisen kieliryhmän tarpeille.

Muistettakoon, että koulun ja opetuksen tarkoitus ei ole tukea alueen valtapuolueen tai jonkin pienemmän ryhmän kielipolitiikkaa, vaan valmistaa oppilaita tulevaisuuden haasteisiin niin Suomessa kuin maailmalla laajemminkin.

Raaseporin Kokoomus

Miikka Soivio, pj

*A-kieli

A-kieli (A1) on peruskoulun ensimmäinen vieras kieli, joka alkaa yleensä 3. luokalla ja jota opiskellaan 9. luokan loppuun asti. Toinen, vapaaehtoinen A-kieli (A2) aloitetaan yleensä 4. tai 5. luokalla ja opiskelu jatkuu 9. luokan loppuun asti. A1-kieltä opiskellaan peruskoulun aikana yhteensä 16 ja A2-kieltä 12 viikkotuntia, joten A1-kielessä oppilas saa 33% enemmän opetusta kuin A2-kielessä.

Englantia A1-kielenä Suomessa lukee 90,5%, suomea 5,4% ja ruotsia 1,2% oppilaista (2012). A-kielen opiskelu (A1 tai A2) voidaan aloittaa kouluissa myös jo esim. 1. tai 2. luokalla. Tällöin opetus on yleensä leikinomaista ja toiminnallista. Raaseporiin suunnitellun kaltaista kieliohjelmaa ei löydy kuin muutamasta kunnasta koko maassa. Vuonna 2013 maamme väestöstä oli suomenkielisiä n. 91% ja ruotsinkielisiä n. 5,5%.

Skapas det i Raseborgs ett språkprogram eller ett språkpolitiskt program?

Ingen barn borde utsättas för språkpolitiskt förtryck. Barnens väl, medborgarnas rättigheter och inflyttningen så som den betonas i stadens strategi bör beaktas i stadens språkprogram. Därför lyder frågan: "Vad vinner man med att förändra språkprogrammet?" Grunden till det språkprogram som nu planeras bjuder inte på något positivt när det gäller A-språkets* valbarhet - men i stället på desto flera olägenheter.

 Stadens strategi betonar tvåspråkighet, men med denna förevändning bör man inte beröva de finskspråkiga deras rättighet att välja engelska som A1-språk. De planerade förändringarna i språkprogrammet berör nårmast de finskspråkiga skolorna: där skulle man i fortsättningen börja med svenska i första klass som ett för alla obligatoriskt A1-språk. Faktum är att ett enspråkigt barn blir inte tvåspråkigt fastän valfriheten skull försvinna.

 Om vi på riktigt stöder tvåspråkigheten borde vår utgångspunkt vara att ge tvåspråkiga barn möjlighet att studera det andra inhemska språket modersmålsinriktat - vilket inte sker just alls i Raseborg. Om vi respekterar regionens "tvåspråkighet" också ur språkgruppernas synvinkel så borde vi  på samma sätt stöda både de finsk- och svenskspråkigas behov utgånde från deras egna grunder. För de finskspråkigas del betyder det att de absolut måste ha rätt att också välja A1-engelska.

 I stället för att erbjuda alla finskspråkiga A1-svenska som första främmande språk borde staden snarare öka språkbad och språkdusch i daghem och förskolor samt ge möjlighet att fortsätta med språket från första klass t.ex. som A2-språk. På dehär sättet skull vi nå språkliga fördelar i en positiv anda, men skulle undgå olägenheterna. Inlärningen i de båda språkgrupperna kunde också underlättas t.ex genom att handleda de båda språkgrupperna inom daghems- och skolvärlden till en aktivare samspel sinsemellan.

 Ifall de språkpolitiska intressena har större rätt än föräldrarna att styra barnens framtid genom att fastställa deras behov utgående från stadens egna begränsade kriterier är det dags att vakna. Det finns ett liv utanför Raseborg och engelskan är det ledande språket i världen. Nu är kursen ett återvändo till det gågna årtusendet då inflyttarnas språkprogram var ett problem i Karis, för att endast A1-svenska kunde erbjudas. Ett sådant språkprogram motsvarar inte nutidens krav och språkprogram som har påbörjats annorstädes skall ockå kunna fullföljas här och inte vara ett hinder vid inflyttning.

Obligatorisk A1-svenska kan förvisso felaktigt också ses som en jämställhetsfråga då de svenskspråkiga skolorna har en obligatorisk A1-finska. Språkgruppernas situation kan i själva verket inte jämföras för landets majoritet talar i alla fall finska. En formell jämställhet kunde också uppnås t.ex. genom att erbjuda möjlighet att välja A-språk för alla. "Tvångsfinska" kunde vara enklare att motivera om situationen skulle vara likadan för de finskspråkiga. Då skulle man emellertid agera i strid med de finskspråkiga barnens rättigheter och göra deras framtid beroende av en annan språkgrupps behov.  

Beakta dock att skolans och undervisningens syfte inte är att stöda det i regionen härskande partiets eller någon mindre grupps språkpolitik, utan att utbilda elever för framtida utmaningar både i Finland och i vidare bemärkelse i världen.

 Samlingspartiet i Raseborg

Miikka Soivio, ordförande

 

*A-språk

A-språk (A1) är det första främmande språket i grundskolan, som  man i allmänhet börjar med i klass 3 och som man studerar till slutet av klass 9. Det andra frivilliga A-språket (A2) börjar man i allmänhet med i klass 4 eller 5  och studierna slutar i klass 9. A1-språket läses i grundskolan sammanlagt 16 och A2-språket 12 veckotimmar, vilket betyder att eleven får 33% mer undervisning än i A2-språket.

 Engelska som A1-språk läses av 90,5%, finska av 5,4% och svenska av 1,2% av eleverna (2012). Studierna i A-språk (A1 eller A2) kan påbörjas i skolorna också t.ex. klass 1 eller 2. Då är undervisningen i allmänhet lekfylld och praktisk. Den formen av språkprogram som Raseborg planerar finns bara i ett fåtal kommuner i hela landet.

Raaseporin työkierto vs. hyvä hallintotapa

Kaupungin työkierron taustalla vaikuttavat kolme asiaa: 1. Perusturvan tilaaja-tuottajamallista jäänyt tuotantopäällikön virka, joka on hankaloittanut organisaation toimintaa. 2. Kaupungin omistama kiinteistömassa: tyhjien tilojen käyttöönottoon ja tarpeettomien rakennusten myymiseen kaivataan projektiluonteista panostusta. 3. Tarve organisoida sisäisten palvelujen johtoa uudelleen.

Hyvää nyt esitetyssä virkamieskierrossa on turhan ja epäselvyyksiä aiheuttaneen tuotantopäällikön viran lakkautus, panostus kiinteistöhallintoon, joka ei ole kyennyt suoriutumaan tehtävästä, sekä kaupungin ylimmän virkamiesjohdon pyrkimys reagoida näihin ongelmiin. Esitetyssä ratkaisussa on kuitenkin hätäisen valmistelun aiheuttamia ongelmia ja epäkohtia.

Ensinnäkin, kaupunki nimeää perusturvajohtajan ilman avointa hakua. Ottamatta kantaa uudeksi perusturvajohtajaksi esitetyn henkilön pätevyyteen millään lailla, tällainen virkojen jakaminen on kaupungin oman hallintosäännön vääristelyä sekä hyvän hallintotavan vastaista. Kaupungin hallintosäännön mukaan valtuusto valitsee perusturvajohtajan, kun taas kaupunginhallituksen toimiin kuuluu julistaa haettavaksi virka, jonka valtuusto täyttää (Hallintosääntö, luku 10, §§ 3, 13). Hakuprosessit puolestaan ovat hakijoiden oikeusturvan sekä töiden vaatiman luottamuksen kannalta olennaisia, antaen myös valitun osoittaa pätevyytensä julkisesti.

Toiseksi, kaupungin hallintosäännön mukaan valmistelun on selvitettävä, millaisia taloudellisia seurauksia päätöksestä on hallinnolle (Hallintosääntö, luku 2, § 12). Tuotantopäällikön viran lakkautus ei ole taloudellinen seuraus, sillä kaikki kulut jatkuvat – vain tittelit vaihtuvat. Ja koska virkakierto ei tapahdu samantasoisten ja –palkkaisten tehtävien kesken, kaupunki tulee jatkossa maksamaan esim. sisäisten palvelujen päällikölle perusturvajohtajan palkkaa.

Kolmanneksi, valmistelulta toivoisi rohkeutta tuoda myös ylätason virkamiehet mukaan YT-menettelyjen pariin. Esimerkiksi nyt esitetyt projektipäällikön tehtävät vaikuttavat enemmän tai vähemmän päällekkäisiltä kiinteistöpäällikön tehtävien kanssa – onko tämä organisaation kannalta varmasti paras ratkaisu?

Lisäksi virkakierrätys on usein luonteeltaan määräaikaista, mitä tässäkin tapauksessa puoltaisi yhtenä keskeisimpänä perusteluna esitetty kiinteistömassan hoitaminen – tehtävä, johon aiemmin aiottiin rekrytoida määräaikainen projektipäällikkö. Kaikkinensa Raaseporin kaupungilla ei ole varaa tehdä jatkuvasti huonosta hallintotavasta johtuvaa imagotappiota – kuten taas on käynyt.

Flera chefer för kommun i kris - (alkuperäinen alla suomeksi)

 

Raseborgs stadstyrelse, där SFP´s enkla majoritet räcker till beslut, har i enlighet med föredragande stadsdirektörens framställning lediganslagit en projektchefstjänst inom koncernförvaltningen (SS 16.12.2013 § 569). Den krismedvetenhet som i många sammanhang efterlysts är fjärran från sådana beslut.

Ifall projektchefens lön är 5.000-6.000€/månad betyder det med bikostnaderna inkluderade en utgift på 120.000-140.000€/år. Så mycket av kommuninnevånarnas skattemedel skulle användas för en administrativ chef, då läkartjänster indras, hvc-mottagningar försämras och man med hänvisning till stadens dåliga ekonomi ”är tvungen” att stänga skolor och barndaghem. Samarbetsförhandlingar har hållits, utan att dessa har kunnat verka hindrande på tilläggsrekryteringar.

Frågor väcker också befattningsbeskrivningen för den med oproportionerligt stor brådska anslagna projektchefensposten. För fastigheternas del har t.ex för Ekåsens sjukhus utredningar gjorts genom finansdirketörens försorg och inom stadsförvaltningen finns andra kunniga personer att tillgå utan tilläggsrekrytering. Problemet tycks vara antingen brist på förtroende för stadens egna anställda, okunnighet om arbetsfördelningen och delegering eller någon icke nämnd och överraskande förändrad situation, på vilken man nu reagerar förhastat. I nuvarande situation borde man istället överväga att fördela den tilltänkta projektchefens uppgifter mellan de anställda i förhållande till deras färdigheter eller besätta tjänsten internt – utan tilläggskostnader. 

Inte heller förutsatte den nya målsättningen för optimering av fastigheternas användning att det skulle grundas nya anställningar eller tjänster. Man kan reentav säga att situationen är tvärtom, för att uppdraget som stadsdirektören fick var att under de kommande åren märkbart redusera stadens folk och inte  att anställa flera. Om det emellertid skulle bli fråga om nyanställningar, så skulle de stärka kommuninnevånarnas grundservice och inte förstora administrationens högsta nivå.

Enligt föredragarens framställning behövs projektchefen för att ”förverkliga övriga utvecklingsprojekt”. I Raseborgs ekonomiska situation vore det av vikt att exakt veta vilka projekt det är fråga om och varför det överhuvudtaget behövs en chef – eller kunde ifrågavarande uppgifter skötas med nuvarande resursser. Olika projekt kräver dessutom olika kunskaper och som därför borde vara utgångspunkt vid val av bäst kvalificerade person. Av den rådande situationen får man den uppfattningen att tjänsten i sig är viktigare än arbetsuppgiften.

Stadens allmän- och koncernförvaltning har – av olika orsak – årligen överskridit sin budget, men när det fattas sådana beslut som nu så behöver man inte förvåna sig i framtiden. Och vilken är garantin för att staden trots den planerade anställningen av projektchef fortfarande nästa år har samma problem med fastigheterna och att administrationen verkar i hyrda utrymmen och inte i egna. Samtidigt skulle också behovet av en tillfällig projekchefstjänst bestå? ”Tyhjän saa pyytämättäkin” säger man på finska – och i dethär fallet också gratis. Vore det inte dags för Raseborgs stad att börja prioritera sina utgiftsposter? 

Samlingspartiet i Raseborg
Miikka Soivio, ordförande.

Kriisikuntaan lisää päälliköitä

Raaseporin kaupunginhallitus, jonka päätöksiin riittää RKP:n yksinkertainen enemmistö, on päättänyt - valmistelijana toimineen kaupunginjohtajan esityksen mukaisesti - julistaa haettavaksi projektipäällikön toimen konsernihallinnossa (KH 16.12.2013 § 569). Monessa yhteydessä kuulutettu kriisitietoisuus on tällaisista päätöksistä kaukana.

Jos projektipäällikön palkka on 5000-6000e/kk, tämä tekee sivukuluineen n. 120000-140000e/vuosi. Kuntalaisten veroeuroja käytettäisiin siis tämän verran em. hallintopäällikköön aikana, jolloin lääkärivirkoja vähennetään, TK-vastaanottoa heikennetään ja kaupungin heikkoon talouteen vedoten ”on pakko” lakkauttaa kouluja ja päiväkoteja. YT-menettelyjäkin on käyty, mutta tämäkään ei näytä estävän lisärekrytointeja.

Myös suhteettomalla kiireellä haettavan projektipäällikön toimenkuva herättää kysymyksiä. Kiinteistöistä esim. Tammiharjun/sairaalan osalta selvityksiä on jo tehty talousjohtajan toimesta ja kaupungin hallinnosta löytyy osaajia ilman lisähenkilökuntaakin. Ongelmana tuntuisikin olevan joko luottamuksen puute kaupungin omiin tekijöihin, osaamattomuus tehtävienjaossa ja delegoinnissa tai jokin mainitsematta jätetty ja yllättävästi muuttunut tilanne, johon nyt hätiköiden reagoidaan. Nykytilanteessa tulisi kuitenkin ensisijaisesti miettiä projektipäällikölle suunniteltujen tehtävien jakamista nykyisen henkilökunnan osaamisen kautta tai toimen täyttämistä sisäisellä siirrolla – ilman lisäkustannuksia.

Kaupunginvaltuuston vahvistamat kiinteistöjen käytön optimoinnin tavoitteet eivät myöskään edellyttäneet uusien päälliköiden virkoja tai toimia. Voisi jopa sanoa, että tilanne on päinvastoin, sillä kaupunginjohtajan saama tehtävä vähentää kaupungin väkeä tulevina vuosina antaa melko selkeästi ymmärtää, että tarkoitus ei ole palkata lisää väkeä. Jos palkkaamisia tapahtuisikin, nämä tulisi suunnata kuntalaisten peruspalveluihin, eikä paisuttaa hallinto-organisaation yläpäätä.

Valmistelijan esityksen mukaan projektipäällikköä tarvitaan myös ”muiden kehittämishankkeiden toteuttamiseksi”. Raaseporin taloudellisessa tilanteessa olisi syytä tietää tarkalleen, mistä hankkeista on kysymys ja mihin päällikköä oikeasti tarvitaan – vai voitaisiinko kyseiset tehtävät hoitaa jo olemassa olevin resurssein. Erilaiset hankkeet vaativat myös erilaista osaamista ja siten niiden määrittely olisi jo lähtökohtaisesti edellytys pätevän henkilön valinnassa. Nyt tilanteesta jää sellainen kuva, että toimi itsessään on tehtäviä tärkeämpi.

Kaupungin yleis- ja konsernihallinto on – eri syistä – ylittänyt budjettinsa vuosittain, mutta tämän tapaisia ratkaisuja tehtäessä ei ylityksiä tarvinne jatkossa ihmetellä. Ja mikä takaa, ettei nyt palkattavaksi esitetystä projektipäälliköstä huolimatta kaupungilla ole vuosien päästä edelleenkin samat kiinteistöongelmat, eikä edes hallintoa olla saatu vuokratiloista omiin. Samalla varmaan määräaikaisen projektipäällikönkin tarve säilyisi? Tyhjän saa pyytämättäkin – ja tässä tapauksessa siis maksamattakin. Olisiko Raaseporin kaupungin jo aika alkaa priorisoimaan menoeriään?

Raaseporin Kokoomus

Miikka Soivio pj.